Elämääni voisi lätkäistä kylkeen lapun, jossa lukee under construction tai suomalaisittain vaiheessa. Samaa huutavat myös neuleet. Vai mitä tämä lapanen muuta voisi kertoa?

Ei todellakaan valmistumassa. Mitä ihmettä ajattelin peukaloaukkoa tehdessäni? No, mielenrauha on palautettu ja lapanen keritty kiireesti takaisin kerälle. Parempi onni seuraavalla kerralla.

Olen lukenut monien muiden blogeja ja keksin vihdoin, mitä näistä joulumarkkinoilta hamstratuista ihanista lampaanvärisistä langoista tulee. (Huomaa myös pikapikaa viikonloppuna väsätty rannekoru ja lauantaimekon viimeistelyyn tarvitut nuppineulat ja lankakerä.)

Koska en vieläkään ole saanut pääteltyä lankoja muuten valmiina kaapissa odottavasta edellisestä huivistani, päätin aloittaa uuden.

Neulon 3 mm:n puikoilla yksinkertaista Grignascon Merinosilkkiä, huivista tulee unelman keveä. Koska mallissa on kavennuksia ja langankiertoja myös nurjalla, kerrokset etenevät  h i t a a a s t i  ja huivi ei saa lisää mittaa hetkessä eikä kahdessa.

Nyt pitäisi enää tietää tuleeko hiljaa hyvää ja lupaako tällainen ainainen aloittaminen mitään, vai jääkö loppupeleissä matti käteen ja vaiheessa-kyltti koristamaan kuvetta ja neuleita.