Löysin kaupasta ihanaa sukkalankaa. Värit näyttivät mielestäni kauniilta, mustaa, harmaata ja kirkkaan punaista mukavina raitoina.

Aloin neuloa. Punainen paljastui omituiseksi raa'an sävyksi (kuvailkaa itse paremmin jos osaatte!) ja väliin putkahti jostain violettia.

Käytin liian suuria puikkoja (3 mm) ja joustimen sileän neuleen reunaan jäi ikävän näköinen löysä silmukka, mutta olin ajatellut sukkia unikäyttöön, joten sen ei pitänyt häiritä.

Tein tiimalasikantapään, johon (edelleen liian suurien puikkojen ansiosta) jäi toiselle puolelle rivi reikiä.

Jatkoin kuitenkin neulomista, sillä lanka tuntui ihanalta käsissä. Teräosa osoittautui liian suureksi.

Purin. Neuloin. Purin. Hyvä tuli.

Kunnes pääsin loppuun ja päätin, että varsi on liian löysä ja terä sopiva. Mies ehdotti, että purkaisin varresta alkaen. Joopajoo, insinööri. Vaikka olet diplomisi saanut, kaikkea et näköjään topologiasta tiedä.

Näin siinä sitten kävi. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Edes langan takia, olen siihen edelleen rakastunut.

EDIT: Opettelin käyttämään Flickeriä ja nyt kuvit näyttää kivoilta ainakin omalla onnettomuusnäytölläni.